Noniin. se on nyt sellanen juttu että MEIKÄN SESONKI ON OHI!
HUHHUH MÄ SANON !!!
Vähän fiiliksiä: HUIKEET.
Henkisestihän tää on ollu aika raskasta. Tai siis: raskain työpaikka missä oon koskaan ollut. Sen oon huomannut mm. Siinä et normaalisti hankalat asiakkaat on se rasite, mut täällä se on pienin kuormittaja. Muistin vähä aikaa sitte ku yks asiakas vinoili mulle ihan suorana vittuiluna tästä kielitaito-asiasta - ja mä en ees jaksanu reagoida siihen. Mua ei yhtään kiinnostanu niin "mitätön" asia tässä kokonaisuudessa. Jotka yhtää mua tuntee niin NOT NORMAL. Sen verta transsissa on tullu välillä oltua, hyvä tajuta näin jälkikäteen :D
Enemmän on kuormittanut nää kulturellit erot, se että tekee miten tahansa asiat, niin joku ei ole tyytyväinen. Yhteinen linja puuttuu.
Myöskin vieraan kielen puhuminen ja opiskelu tässä sivuduunina on uuvuttavaa, vaikkakin palkitsevaa, nykyään energiaa ei tähän enää kulu läheskään samoissa määrin kun aijemmin. Mä voin sanoa, että huomaan itsekin että on tapahtunut huikeaa kehitystä:
Muistan kun yks päivä tammikuussa kun taas väsyneenä ja turhautuneena kuuntelin ruokapöytäkeskustelua, mutta keskityin IHAN täysillä, niin yhtäkkiä syttyi lamppu ja tajusin että HEI, MÄHÄN YMMÄRRÄN MISTÄ NÄÄ PUHUU ?! MITÄ !!!!!!!!!!
Se oli huikee kokemus. Lisäksi asiakkaat nykyään kehuu mun hyvää kielitaitoa ja "herttaista aksenttia" :D varmaan tosi herttanen, voin vaan kuvitella joo........
Mitä oon oppinut:
Oon oppinut kielen lisäksi kärsivällisyyttä. Paineensietokyky, organisointitaidot sekä arviointikyky siitä, mihin kannattaa käyttää energiaa ja mihin ei, ovat ollut nousujohteessa. Sitä energiaa kuitenkin on rajoitetusti ja täällä oon joutunut tarkkaa harkitsemaan mihin sen haluan suunnata. Vieraat kielet vie yllättävän paljon kapasiteettia, kuten jo mainittua.
Oon myös oppinut hallitsemaan tunteitani niin että en päästä niitä valloilleni missään tilanteessa, vaikka tulis mitä eteen, vaan kykenen pysyttelemään coolina. Tää osio oli erityisen hyvä meikäläiselle !
Ranskalaisista oon oppinut myös paljon uutta, vaikka pohjatietoutta jo toki löytyi ennestään.
-Kohteliaat välit kannattaa aina säilyttää kaikkien kanssa - ihan vaikka vaan sitten näennäisesti.
-Avoimuutta ei kannata suosia, selän takaa viestit kulkee paljon kätevämmin. Suoruus ei tuo pisteitä.
-Mitään ei tarvi myöskään perustella, ja ikinä ei ranskalainen voi olla väärässä. Jos kuitenkin on, niin siitä on suotavaa syyttää jotakuta muuta.
-Jos susta tuntuu että joku puhuu susta jotain negatiivissävytteistä, se todennäköisesti puhuu. Sua itseäsi kohtaan kyseinen hlö käyttäytyy kuitenkin täysin normaalisti.
-Kaikkea kuuluu kehua ja ylistää maasta taivaaseen, huolimatta oikeasta mielipiteestä. Koska no-niin vain tehdään.
-Ei kannata tilata cafe au laitia, jos haluat kahvin maidolla, koska tuut saamaan espressokupin ja tilkan maitoa joka ei mahdu siihen kuppiin enää, tilaa cafe creme !
-Ranskalainen patonki on jumalten ruokaa. Samoin leivokset, jollasiin Suomessa ei IKINÄ Pystyttäis, ja juustot sekä viinit, joiden erinomaisuutta on erittäin vaikea lähteä hakkaamaan. Kliseet tässä siis pitävät täysin paikkaansa.
Lähdin tänään mun työyhteisöstä. Niin rankkaa kun osana sitä oleminen on ollutkin, niin oli se hieman haikeaa. Ja koko La Clusaz, mun kaupantädit jotka kyseli aina miten mulla menee kielen kanssa ja tutut bussikuskit, VUORET, kylä. Jännästi ihminen kiintyy asioihin lyhyessä ajassa.
Olen siis erittäin tyytyväinen että tuli lähdettyä. Täällä oon nähnyt ja kokenut asioita mihin en "normaalioloissa" ikinä joutuisi/pääsisi. Kasvattavaa, ennenkaikkea.
Oon kyllä myös iloinen siitä että pääsen kotiin. Kuten usein todettua: poissaollessa oppii arvostamaan niitä asioita mitä ei paikanpäällä ymmärrä arvostaa. Siks musta on aina siistiä tulla takas.
Lähden voidakseni palata.
Nyt on kuiteski jatkan lomailua. Hihi.
I<3PARIS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti